23.2.2024
”Hän halusi näyttää että Venäjällä voi elää vapaana.” Näin kaveri totesi, kun ihmettelin, miksi Aleksei Navalnyi palasi tammikuussa 2021 varmaan kuolemaan. Navalnyi halusi näyttää maailmalle ettei hän pelkää. Että hän uskaltaa uhmata pahaa. Että hyvän on uskallettava uhmata pahaa. Että hyvät eivät voi olla tekemättä mitään. Muuten paha saa vallan. Nämä vikat Navalnyin omat sanat. Vankilasta Navalnyi kannusti muuta maailmaa optimismiin: Vankila on (tai on olematta) ennen muuta ihmisen pään sisällä, ja me (oppositio/Navalnyin kannattajat) olemme nyt vapaampia kuin koskaan.
Navalnyin kuoleman surun äärellä minulla on yksi kysymys.
Miksi perheellinen mies teki niin?
Hypoteeseja (huonoja): a) hän uskoi kalsari-gaten jälkeen olevansa niin tärkeä, että kuuluisuus suojaa häntä. b) hänen läheistään uhattiin (vrt. Prigozinin kääntyminen Moskovan marssilta) c) hän palasi Venäjälle tietäen sisimmässään menevänsä suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta jne.
Jatkoon vaihtoehto C.
Miksi C? Hypoteeseja: Aleksei halusi olla sankari. Kenen silmissä? Maailman silmissä? Opposition? Anatoli-isän? Putinin? Ja niinpä kahden lapsen isä lähti demokratian ja glorian nimissä tapattamaan itsensä? Hei hei lapset, sori, laittakaa virransäästö ja kastelkaa kukkia.
Täydentävä hypoteesi: Aleksein sisäinen vankila oli käymässä sietämättömäksi. The Economistin mukaan Navalnyi oli suuri Starwars-fani. Hänen kerrotaan tienneen mikä Putinin kannattajia ajaa: ahneus ja pelko. Näitä piirteitä, ahneutta ja pelkoa, Navalnyi sanoi haastatteluissa ymmärtävänsä. Ja jos hän kerran ymmärtää, se tarkoittaa sitä, että ahneus ja pelko löytyvät myös hänestä itsestään. Niitä vastaan kai Navalnyikin taisteli. Ne löytyvät kaikista. Silti se meni näin.
Tarkennetaan C: Navalnyi tarvitsi yhä voimakkaampia tekoja päästäkseen murtautumaan oman pään vankilasta, jonkun sisäisen ristiriidan ikeestä. Toiminta on suosittu tapa manageroida ahdistusta: Dramatisoidaan sisäinen ulkoiseksi. Siispä suunta Venäjälle. Kaksi toiveikasta tietä: a) Putin muuttuu kivaksi ja antaa Aleksein jatkaa elämäänsä haastajana, he tapaavat Kremlin sisäpihalla ja ottavat toraillen kuppia ja laittavat pikkutunneilla toistensa hiukset. b) Putin laittaa Aleksein vankilaan ja koska pahamaineisin on Aleksein päässä, Aleksei tuntee tosityrmässä olevansa vapaa ja oikeassa. Viimeksi mainittuun viittasi The Economistin artikkeli ja moni muu.
Entä Aleksein lapset? Parikymppinen Daria ja vielä alaikäinen Zahar? Kuvissa he poseeraavat äitinsä kanssa vakavina ja vastaanottavat kelpo koltuissa isästä tehdyn dokumentin palkinnon. Daria on kertonut jatkavansa isän työtä.
Eikö kelle hyvänsä jonkun lapselle jää vastaavassa tilanteessa kuitenkin loppupeleissä paska tunne: Mikset isi valinnut elämää meidän kanssa? Isi miksi astuit siihen koneeseen? En ollu vörtti? Isi?
Argumenttia ei muuta, että Navalnyin tytär kertoi vastikään julkisuudessa kehottaneensa isäänsä palaamaan Venäjälle. Tähän voisin sanoa, että minunkin lapseni sanovat minulle kaikenlaista. Navalnyi itse teki päätöksen lähtemisestä. Sanoisin myös, että Dasha veti varman päälle: Jos hylkää itsensä, ei pety niin pahasti muihin. Rautalangasta: Sellainen lapsi joka pyytää isää jäämään ja isä kuitenkin lähtee (varmaan kuolemaan), sellainen lapsi roikkuu tavallista useammin narun jatkona oman käden kautta. (Toisaalta kai nekin jotka hylkäävät itsensä, jotta kuva vanhemmasta pysyy puhtaana.)
Puhuin kesän 2022 Ketman-blogissa rohkeista ja tyhmänrohkeista, jotka eivät mukaudu hirmuvallan edessä vaan taistelevat oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolesta. Maaliskuussa 2023 kirjoitin kuuluisista ja ihailluista, jotka urhaavat kuin ohimennen jälkeläisensä elämällä yhteiskunnallisille päämäärille. Totesin, että sellaisen ihmisen on oltava jonkinlaisessa pakkoraossa itsensä kanssa. Huom ensisijaisesti itsensä. Hei hei lapset, en keksinyt miten rakastaa teitä. En keksinyt miten rakastaa itseä. En ole tämän ulkopuolella, onko joku muu, en tiedä. Silti sanon että kysykää lapsilta, kysykää. Asettukaa heidän asemaansa jos pystytte.
Miten Aleksei Navalnyin elämä olisi mennyt, jos hän ei olisi lähtenyt despootin uhmaajan tielle? Navalnyi riitautui 2010-luvulla Jabloko-puolueen johdon kanssa, jo sitä ennen ristiriitoja, 10-15 vuoden takaisia nationalistisia ja ”rasistisia” näkemyksiä mm. Krimin asemasta, kaiken hyvän, oikeudenmukaisuuden, kehityskyvyn ja poikkeuksellisen sinnikkyyden lisäksi. Olisiko Navalnyi joka tapauksessa kuollut omaan sisäiseen sotaansa? Olisiko hän joka tapauksessa ollut vaikeuksissa isänmaanrakkautensa kanssa? Navalnyi myrkytettiin hänen ollessaan markkinoimassa nettisovellusta, joka auttaa vastustamaan Putinia kannattamalla mitä tahansa oppositioedustajaa välittämättä kyseisen oppositioedustajan aatteista, mitä vaan, kunhan kannatus on pois Putinilta. Navalnyin sota Putinia vastaan. Putinia, joka oli hänen sisäinen vankilansa. Putin pelasti Navalnyin omalta vankilaltaan? Eläköön Putin?
Väitän, että mustavalkoinen Navalnyin sankaruutta korostava diskurssi luo harson, joka estää meitä kivoja ja ihan fiksuja näkemästä itseämme. Käsi sydämelle: Eivätkö diktaattorit ole ihan vähän sitä varten, jotta voisimme haukkua ja vastustaa heitä, jotta meillä olisi helpompi olla sisäisten mörköjemme kanssa? On helpompi tuomita Putinin pahuus kuin ottaa tarkastelun alle omiin ”itsestään selviin” valintoihin liittyvä, jonka auvossa meistä riippuvaiset läheiset kokevat arkensa, ja arkihan on elämässä todellisinta.
Siksi minä kyselen Navalnyin lapsista. Joku voisi väittää, että yksityisen ihmisen kokemus lähisuhteistaan on lopulta yhteiskunnallisinta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.
En väheksy yhteiskunnallista puolta, on kohtuullista kirjoittaa kalsarimyrkyttäjästä ja murhaajasta. Vaan runkkaamiseksi menee jos ajattelee, että tässä koko tarina. Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista oli kuulemma sanonut jotain ”typerää” Navalnyin kuolemasta. Jotain, että Navalnyin kaltaiseen ei nyt kannata ajatuksia tuhlata. Ihmiset suuttuivat. Tuli ihan mieleen koronan aikaiset kasvomaskisuositukset. Maskittomuus herätti koulutetuissakin ihmisissä vihaa ja murhanhimoa. Ei ollut helppo esittää ajatusta, että virusuhka on myös oman mielen sisällä. Maskeja vaadittiin kasvojen peitoksi ties millä sanktioilla. Maskeista ei ollut hyötyä. Mitä opitaan? Ihmiset ovat valmiita puolustamaan sisäistä rauhaansa ulkoisella totalitarismilla niin Suomessa kuin Venäjällä.
On mahtanut olla iso sisäinen putin vallassa Alekseilla.
Niin Aleksei: Miten olisi ollut pieni sisäinen kamppailu? Jääminen länteen ja avun pyytäminen? Eipä silti paluu Venäjälle kuulostaa tutulta: Minäkin olen ajatellut, että pahaa vastaan taistelussa pitää tehdä oikeita tekoja nyt eikä torstaina. Muuten paha voi saada vallan minussa itsessäni enkä tiedä kestänkö sen. Tiedä mitä itsestä löytyy, jos on hösäämättä. Mistä Jeesus muka tiesi että hyvä voittaa pahan?
Tsemeä Daria ja Zahar.
Olipa raskas blogi.
Eikös Putinkin pelännyt Aleksei Navalnyita niin paljon ettei edes nimeä saanut mainita?
425 total views, 1 views today