15.9.2023
Kun mies tuli pingiksestä, makasin sohvalla kasvot läikikkäinä ja sanoin että haluan Utöseen, haluan muuttaa sinne. Mies vilkaisi minua ohimennen, meni keittiöön puhelin kädessä ja palasi kera voileivän: Huomenna lähetään. Se on miehen tapa rakastaa. Hän näkee ennen pitkää tilani, nytkin, vaikka on kirja tulossa ja pitäisi iloita. Ehkä se on miehen tapa pyytää anteeksi (typeryyttä) pessimismiä pankki-asioissa.
Hesarissa oli männäviikolla strippi, jossa Viivi ja Wagner katsovat eri suuntiin.
Viivi: Meillä ei ole mitään yhteistä.
Wagner: Rahat.
Hiljaisuus, katseet kohtaavat, Viivi lysyrentona, Wagnerin ilme possumaisen toiveikas ja tosi.
Viivi (kädet puuskassa): Oletko taas käynyt kukkarollani?
Wagner (silmät killissä): Mistä arvasit?
Leikkasin stripin jääkaapin oveen. Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta ja totean miehelle säännöllisesti, ettei meillä ole mitään yhteistä. On vain lapset, talo ja tontti, puutarha, kokemukset vanhemmaksi kasvamisen ylä- ja alamäistä, toistemme suvuista, maailman eri kolkista, on käyty siellä ja täällä ja kohdattu arki niin pohjanmaan kuin huippujen kautta, yritetty ylevästi antaa lapsille sitä mitä ei ole itse saanut tajuamatta että juuri sen voi antaa mitä on saanut, sama se miten se hankitaan.
En tiedä mihin olisin joutunut ellen olisi tavannut miestä kauan sitten, ellen olisi saanut häntä. Mitä sekin tarkoittaa? Mies elää elämäänsä ja minä omaani. En mitään tahdo niin paljon kuin vapautta ja rakkautta, että saan kulkea tietäni ja mies omaansa, että saamme kulkea omien teidemme näkymättömällä polulla eteenpäin. Kaiken näkee vasta jälkeenpäin. Tässä ja nyt on vain luottamus ja uskallus.
Aina en sano Viivin replaa kieli poskessa. Kun ei ole yhteistä, ei ole yhteistä. Minussa on alueita, jonne tarvitsisin kanssakulkijaa ja jonne mies ei pääse omista syistään. Maailman normaalein asia. Olemme eri ihmiset (Luojan kiitos). Mutta juuri tässä kohti pää meinaa poksahtaa. On asioita, joista en selviä ilman toisen ihmisen apua. Silloin avioliitto on kaunis asia (Eeva-lehdessä saattaa lukea niin): Toinen on siinä ja eikä jätä yksin. Bang! No niin. Palataan kohtaan ”eri ihmiset”: Oli vieressäni kuka vaan, joidenkin asioiden kanssa olen yksin. Ei aikuisella voi olla läheistä, joka voi seurata häntä mielen tasolla 100%. Hyvä näin, tykkään tulla rakastetuksi ihan itsenäni. Silti herää toive: jos kuitenkin olis? Vauvan toive ikiomasta tyypistä jonka laittaa vittu purkkiin: Sit kaikki olis ihanaa. Miehelle sanon dramaattisena: Jos et sinä sitä mulle tarjoa, joku muu voi tarjota. Tietysti se on niin. Tämä on kai se syy/kohta jossa ihmiset eroavat. Sitten he kohtaavat saman uudessa liitossa. Sellaista on elämä. Ymmärrän sen valtava hyvin. Kasvaminen yököttää minua.
Takaisin Viiviin ja Wagneriin, joilla ei ole yhteistä paitsi rahat. Järjestelimme miehen kanssa männäviikolla lainoja. Selitin rahoitusneuvojalle oman kassavirran puutetta, että kirjoitan ja investoin aineettomaan pääomaan (niska kaula vatsa kädet jne, mieleni kehoni, minä, ei kyllä on aineellista, on erittäin aineellinen). Oli miten oli, sanoin pankille että tähän on mennyt aikaa. Minun valintani. Sanoin jotain toimintakyvystä ja pitkän tähtäimen autonomiasta. Rahoitusneuvoja vastasi sävyisästi: Tiätkö Vienna ku raha pyörittää tätä maailmaa.
Myönsin auliisti. Rahoitusneuvoja oli hiljaa. Ilmoitin pokkana yhteyteni luottokelpoisuuksineen. Rahoitusneuvoja sanoi pankin huomioivan asian. Pankit penkovat nettiä, yhteydet näkyvät sieltä, sanoin että kattokaa iha vapaasti. Kaikki tämä vaikuttaa. Mies ei usko siihen. Hän ei olisi halunnut koko palsua, koska ei uskonut, että lainoja voi järjestellä. Mies ei osannut katsoa sumuun. Tässäkin kohdassa minun täytyi seistä huterilla jaloillani ihan itse.
Pankin päätöksissä näkyy ehkä sekin, että olin rehti siitä mihin pyrin elämässä. Se, että investoi omaan ja lapsien hyvinvointiin, ei näy välittömästi tuloissa, mutta se tulee näkymään tulevissa sukupolvissa. Aivan samoin kuin omassa elämässämme näkyy se, mihin vanhempamme ovat tai eivät ole investoineet. Tätä ei ehtinyt sanoa rahoitusasiantuntijalle. Ehkä se välittyi silti. Ehkä elämää nähnyt, 38 vuotta ison konsernin sijoitusneuvojana ollut sen jo tietää: Raha pyörittää maailmaa ja rahan takana on valtava pienen lapsen halu, rakkaudennälkä ja turhauma. Rakkaus-turhauman voi kanavoida joko hyvään tai pahaan. Jo asian tutkiminen on valuuttaa, jolla on yhteys rahaan, jonkun läheisen rahaan tai omaani. En tiedä enempää, yritän vain sanallistaa. Se on työtäni. Rahoitusneuvoja jäi odottamaan kirjaani.
Viivi ja Wagner re-read. Laita kielitoimiston sanakirjan hakukenttään ”raha” ja kieleksi ”henkinen valuutta”, tsekkaa ääntäminen ja konteksti (esimerkkilauseet). Paina enter ja ajattele rahaa elämän ehtojen kautta, jonkin sellaisen asian, jolla on viime kädessä arvoa ja joka on kaikille yhteinen (=arvokas). Vastaukseksi tuli lämmin sohva (australialainen murre); Yleiskielellä raha on puskuri. Niinhän sijoittajat sanovat. Raha = sietokyky, optimismi ja usko elämään kurakelien, sodan, lapsilisän tilille ilmestymisen, Saharan pinta-alan ja trooppisen hirmumyrskyn äärellä.
Näin kielitoimiston sanakirja toimii (minulla on android puhelin).
Stripissä Viivillä ja Wagnerilla on erilaisia rahoja ja avioliitto on yhteinen kukkaro, valuuttojen kukkaro. Kun toisella ei ole, toinen saa käydä ottamassa. Ottamisia ei lasketa vaan luotetaan rakkauteen, silloinkin kun molemmat ovat heikoilla.
