2.7.2023
Törmäsin Prismassa vanhaan rakkauteeni. Kesälauantai, miehen kanssa ruokaostoksilla, pulloja palautettu kympillä, huomenna saareen, jälleen yksi uhkarohkea ostosreissu vikoilla rahoilla (elämme näköjään näin). Vihannesosastolta lähtiessä silmänsyrjään sattui jokin, voiko olla? ei, kyllä – kurkkasin uudelleen ja tutut silmät välähtävät kurkkujen ja juuresten välistä kylttien takaa –
Kiilasin miehen käsipuoleen. Hän on täällä. Ohjasin miehen hyllyvälikköön (oot punanen?) Ostoslista, luomuliha, pitikö olla leikkelettä, seuraava välikkö: levite, smooooothie – siis katsoiko hänkin minua katsoi. Hän näki minut kuvittelenko, en, hän hymyili. Noniin nainen, ostoslista, otitko kissaruuan ota, mehut ja margariini ja tyttären kahvit, kermaviili unohtui hae, hain aivan tiloissa, ruuhkamarket mikä hätä tässä, ja taas: tuolla menossa edelliseen hyllyvälikköön, olemus, se on hän tästä ei ole enää paluuta.
Leipäosasto, reissumiehet yks tumma ota kolme joo ja jotain hyvää leipää, mies kurtistaa (mikä sullon) mitä siis otan, ei täs kaupassa oo hyvää leipää ja PAM siinä hän on ja kävelee minua kohti korin kanssa N. Y. T. NYT. Mielihyvä (hän) tulee suoraan luokseni. No moi. Hei (molempia naurattaa, äänetön hyminä niin kaunis hyminä heitä joku syöte) no mä näin sut tuolla, joo mäkin näin sut (päälle puhumista) mitä kuuluu, sinä täällä, sä oot siis oikeesti olemassa
hihitystä
Onpa kiva nähdä sua!
Vanha rakkaus ei väistä minua vaan on siinä uteliaana ja iloisena (voiko olla ihan vähän yksinäisenä, voi, kyllä voi ja halukkaana, minä olen tätä kaikkea
Hän on siinä, hän, yhtä lailla minä olen tässä (halukkaana ja uteliaana) mutta hän on edellä minua, kuin pohtineena useamman kerran itsensä kanssa mitä tekee jos ja kun näin käy ja nyt käy ja hän on jalat maassa minä en, no mitä kuuluu, sinä, täällä, voisarvi sulatejuusto. Miten pieni ja vanha ja taivaallinen hän onkaan ja miten tavallinen, ihana, ihana koko maailman syvyys ja arki samassa paketissa ja senkin jälkeen vielä jotain hän on — — Ootsä lukenut mun uusimman blogin ”En oo” (hymy) no lue (näppärä hymy) mä pidän siitä ite (mikset oo lukenu)
kaikki maailman taika on hetken aikaa siinä raejuuston ja rinkeleiden välissä
Mies lähestyy Vaasan jälkiuunileipä kädessä. Ostoskärry, hyvää kesää sulle, oikein hyvää kesää, tavataan taas, leveä hymy, silmähymy, silmä särähtää, hänellä on omat hyvän hampaat ja tuulitakki, minulla neule ja valkaistut, sano että oon silti ok, että oot ylpeä musta, iloinen musta, että näin kiva ihminen täällä Prismassa, sano että oon jo vähän isomman näköinen, rakasta mua rakasta mua vaikka
minulla on punaista ja lökäpöksyt minä olen reipas ja tsak suojat suojat minä olen aikuinen minun sydämeni äkkiä suojat (hymy) minä olen notkea (katkera)-
Ja sitten hän on mennyt tai minä olen, suunnaton mielihyvä, kellun mielihyvässä, pienen tytön yksityinen hymy, minun onneni loisteputket kiilaan miehen käsipuoleen. (Oliks toi nyt se) joo oli, ostoslista puuttuuks jotain alkoholiton olut murot oliivit, mies ottaa jätskiä.
Kassajonossa aaltoilee lisää, seisomme täyden kärryn kanssa; tungos, värimaailma, paperimaailma, kaksiulotteinen maailma, ei vapaita kassoja, mökkiläisiä, residenttejä, pikkukaupunki jota usein vihaan mutta en nyt —- Mies: Hei kerää ittes. Koita käyttäytyä. Mitä? Miksäsanotnoin, hymyilyttää. Sitten alan itkeä.
Nyyhkytän käsi kärryn aisassa, Hyvä Terveys Kitkat Käärijä Putin, se jolla ei ollut ketään
Minulla on joku jonka kanssa elää ja kokea mitä itsellä ei ollut paitsi nyt on (oli liian vähän) ahmatti, tämä (ilohuuto) tämä on tullut osakseni
itkeä pillitän kassajonossa
Ja sillä hetkellä näen hänet parin kassan päässä, hän pakkaa ja katsoo suoraan minuun. Hänen kasvonsa ovat heijastus surustani, hän on nähnyt, etsinyt minut joukosta onko tarvinnut edes etsiä, hän ollut kanssani koko ajan tässä rainbow-tilassa, pastahyllyn ja kurkuman vieressä, hänkö syö samaa ruokaa kuin muut, mitä hän syö, hän on vaatimaton, kori ei kärryä, nyt hän nojaa tiskiin ja maksaa (mitä hän ajattelee ? Voiko ihminen lähteä lentoon)
välissämme on kaksi kassajonoa kymmenen vuotta sata sukupolvea ihmistä paikkaa ja spessut jotka tietävät ja juuri minä olen hänessä elävänä nyt, kaikki kaunis ja rankka ja salaperäinen jaettu ja yhdessä koettu on mielissämme elävänä nyt
Anna kassi, mies nykäisee kättäni, meen pakkaamaan. Ladon ostoksia hihnalle ja vilkuilen, mies pyöräyttää pleksin takaa silmiä, kovat pakkaukset ensin, vilkuilen. Lakkaa jo, mies naurahtaa mutta se on tiuskaisu. Mies on mustasukkainen. Kateellinen! Kateellinen, sanon ääneen. Kai mä saan iloita ku näen — jonkun —
Et ite uskalla (kasvaa)( lapsi) vaikka haluaisit etkä kehtaa sanoa että harmittaa kun sullekin voisi olla tällaista muttet uskalla mennä sille alueelle, lähtee duuniin kattomaan itteäs kysymään mitä on sua varten
S-etukortti, pullokuitti, pakkaamme, kymmeniä kassoja, selät sääret herneet palaneet ihot liittymäkauppiaat, rohkeat penkillä apteekin edessä, hän on mennyt, ei, siinä hän on vielä, onko hän mennyt, kasvot, ulkona sataa, hänellä on hyvä takki, hän menee perheensä luo, sukulaisten, ystävien, kaverin mökille saareen, vai meneekö yksin kotiin fantasia ajattelen sinua Hänen katseensa
Liukuhihna vie täyttä kärryä kohti autoa; vessapaperia, yksi Spitfire ja vihanneksia, kompostiämpäri reunoista lohjenneen tilalle. Mies: No onko nyt kivaa? Äänessä on lämpöä. Mies rakastaa minua. ”Voisit alkaa oleen aikuinen.” Miestä ärsyttää. Mies on ihminen. Kärryn palautus parkkihalli luiska, suojatien pomppu. Olisin voinut jutella vapautuneemmin. Antautua hetkelle, ehdottaa jotain, kokeilla: Tuutko rantajumppaan meille pihajuhliin syömään () kuistille istumaan hiljaa vedetään röökit adoptio dead end red alert RED ALERT
(Olisiko se nyt niin kamalaa?)
No, olisin voinut tykätä itsestäni enemmän, antaa niin paljon tilaa, ettei olisi ollut kahden hyllyvälin työ uskoa, että joku muukin tykkää ja ihan mielellään vähän juttelee kanssani, harmittaa että hän näki minun tirskuvan. Jos olisin hetken pitempään vain ollut siinä sovussa itseni kanssa, hän olisi saattanut sanoa jotain avaavaa, olisin saattanut saada enemmän (hänestä) (syödä)
Sanoin sentään jotain. Vaikka olin suojissa, olin siinä, minäkin annoin hänelle. En minä ole ainoa joka on saamapuolella. Hän näki nykyisen minut, väsyneen ja silmistä vehreän, hänen rakkaudessaan toipuneen. Hän näki kun itkin. Käänsi päätä ja taivutti niskaa ja kurkkasi nähdäkseen paremmin jo vihannesosastolla. Leikkisä.. Itkin ja hän näki. Hän näki voimani. Ehkä hän tunsi samaa. Hän on siinä.
Kauanko tästä toiveesta kestää luopua?
Aion elää valppaasti ja hieman sotkuisesti.
Kun olin purkanut ostokset kotona, naapuri postasi kuvan mökiltään: Kaksi ihmistä pelastusliivit päällä kaatosateisessa järvessä. Niin kaunis kuva, kuin suoraan Prismasta.
