8.5.2025
Tyttäreni otti minusta salakuvia autovuokraamossa. Kolme joidenkin sekuntien erottamaa laukausta joissa asetun ratin ja ranskalle jätetyn ajotietokoneen taakse käsissäni aurinkolasit, vesipullo ja puhelin. Alahuuli lerpattaa ja posket suun ympärillä, rypyt mustina viivoina, kehyksenä latvoistaan räjähtänyt lohjanvaalea silkohapsi. Näytän kauhealta. Malagalainen pitäjänmäki, alkuillan lämpö, suloinen kämppä odottaa, maailmanloppu on tässä.
Saisiko kenestä tahansa tuollaisen kuvan? Ehkä yhden mutta näitä on kolme. Ei voi kuin todeta hihittäen että elämäni on kauheaa.
Tapahtui ennen fotoja: Myyjä pyytää 1100 euron panttia, mihin minä jälkijättöisessä yökötyksessä että ei ole. Myyjä osoittaa castellanopränttiä sopparissa. Jankkaan. Myyjä hymyilee vinosti, alkaa katsella jonossa seuraavaa. Jankkaan lisää. Hätäännyn. Jospa en saakaan autoa, en jaksa lähteä etsimään toista vuokraamoa, tytär odottaa ulkona. Saan sovittua pienestä pantista jota en saa takaisin, full insurance on tässä vuokraamossa ryöstö.
En minä sitä kokenut. Olin yksin kuvitelmissani, napakkana jonossa oman vuoroni kanssa, autoin vanhaa pariskuntaa heidän autonsa takakontin avaamisessa, kaikkea neuvokasta tein. Ja silti myyjä huijasi minua. Madam, äänessä oli uhkausta ja ilkkumista. Mies väläytti kolarin mahdollisuutta, lyijytöntä bensaa ei dieseliä tiedäthän madam. Muljautin silmiä ja lähdin heipparallaa. Ihan itse suostuin ryöstettäväksi, vain siunattu rumuus jäi.
Kuvissa näkyy etten ole päässyt kiukun kokemiseen asti puolustautumisesta puhumattakaan – molemmat kun vaativat itsen kuuntelua ja rauhaa ja sellaiset jutut minulla on lukkojen takana.
Olisiko tosiaan voinut olla etteivät he olisi antaneet autoa jos olisin pysynyt tiukkana?
Suuttumus: se häivähti vuokraamon tiskillä. Olin soittamassa espanjantaitoiselle miehelle, ohitin itseni. Niin tiukka tilanne, kaikki on fine, katsokaa somesta.Tytär sanoi kun illalla juttelimme kämpillä, että hänen ongelmansa on liikaa ajattelu, hän laittaa tunteensa syrjään ja järkeilee. Oivallus oli lähes järkyttävä kuultuna, mistä lapsi on mahtanut tuollaista oppia. Säästin hänet selityksiltäni ja menin kirkkoon itkemään sitä että espanjalaisen boomerin
vedätyksestä oli tullut epähuomiossa sisäistä todellisuuttani.
Minussa on android auto, suojamoodi tilanteita varten, joissa odotukseni vastavuoroisuudesta pettää. Teeskentelin molemminpuolisuutta edes etsimättä todellista tyydytystä.
On häpeällistä ettei kelpaa vastavuoroisuuteen, olla sellainen jota voi lähtökohtaisesti kusettaa. Vastavuoroisuuden teeskentely voi olla keino säilyä hengissä totalitarismissa. Mutta nyt olisi vähän niin kuin mahis tehdä toisin: olettaa esmes ansaitsevansa reilu kauppa.
No, sain uuden hyvän auton jota on miellyttävä ajaa. Asiakaskulttuuriset moraalijutut venyvät täällä eri lailla kuin Suomessa. Espanjassa on oppikirjankin mukaan vanhoilliset sukupuoliroolit. Ehkä myyjä pelkäsi minua. Ehkä olin myyjän näkökulmasta vauras koska ylipäätään olin siellä.
Lohtu: Jos tätä ei olisi sattunut, en olisi saanut sielullista kaunoinfoa.
Ei ole hyvä yrittää pakottaa tunteitaan. Pentti Ikosen (2004) rallienglannissa se on ajotietokoneen näytön manipuloimista. En voi vaikuttaa moottorin tilaan vaihtamalla kaunista kieltä, sen sijaan saatan menettää mahdollisuuden saada tietoa autosta. Löpöä on sen verran kuin on. Jos pidän näytöllä äidinkieleni, saan tietoa ja mahdollisuuden valita mitä teen tiedolla. Voin vaikka tankata.
Fan också! Miten muuttaa tehdasasetuksiaan? Kuulkaa tämä on isoin suruni, kaiken maailmallisen pikkusurun juuri ja tausta: Huomata suhaavansa oman itsensä ohituskaistalla.
Lisälohtu: Ikonen kirjoittaa vapaasti muisteltuna, että ihmiset eivät teeskentelisi, elleivät tietäisi sillä mitä teeskennellään olevan valtavaa arvoa. Väärää rahaa ei tehdä ilman oikean arvoa. OK! Sehän tarkoittaa, että minä tiedän mitä kulta on! Yhteinen tunnetodellisuus. Olla jollekin niin tärkeä että joku vaivautuu etsimään kanssani tasoa ja tilaa jossa molemmilla on hyvä. Sekin on todellista ettei yhteistä aina löydy, tai ei ole joskus löytynyt, asia josta voi olla yhtä mieltä, yhdessä yksin jonkun kanssa, kumpikaan ei tahdo luopua itsestään, meitä on täällä monta tuhatta miljoonaa.
Seuraavassa kuvassa iloinen nainen ajaa liikenneympyrässä. Sekin on minä. Kuvilla on väliä ehkä 10 minuuttia. Auto käynnistyi, piuha unohtui, navi ei toiminut, lähdimme tien päälle muistin ja aistin varassa, kaikki meni hyvin.
Voisinko sopeuttaa sisäistä elämääni mitä ilmeisimmin hitusen parempaan reaalielämään? Sielu liikahtelee. Mitä kaikkea tässä tuleekaan vielä huomioitua. Kiitos rohkeudesta tytär.
