29.5.2024
Blogeissani ei ole huumoria. Jos saisin valita niin rakastaisin itsessäni vammaista joka huitoo kohteeseen päin, töksäyttelee ja kiskoo kukat (orvokit!) irti juurineen ja heittää asfaltille ja ryömii metrotunneleissa ja käy sitten hakemassa kukat(orvokit!) ja istuttaa ne maisemavalliin(orvokit!) ja kävelee vieressäni makasiinin kohdalla ja sanoo että susta on tullut joustavampi, että niin hyvää huolta oon susta pitänyt niin pieniä askeleita oon astunut ja uskonut että on astuttu ja joku muukin on, ja yhtenä päivänä jossain ihan muussa paikassa näkyy että on astuttu ja tytär pyöräyttää vihan hedelmien ihanaa puuta oranssit yltäkylläiset granaatit ja tekee niistä salaatin ja vihan hedelmillä astuu omaan suuntaanyhteyteen omaan suuntaan yhteyteen – salaattia –
Jos kirjoitankin surusta. Suru häivähti kun kävelin kalanmädätysaltaiden raunioilla. Ilma seisoi, tupakka tuoksui, ihmiset nukkuivat, keräsin palmujen siemeniä. Surusta kirjoittaminen voi irrottaa surusta? Suru ei ole koskaan pintaa. Pitää kirjoittaa surunvierestä, viistää tosi läheltä. Huom. surukin paikoilleen: Suru ei ole elämän lähde vaan kaistavahti. Elämän lähde on orvokissa ja vihan hedelmissä ja siinä kun tytär heittää ja hakee kukat ja heivaa kaistavahdin päältä ja ajaa itse ja näkee rusakon kurvaavan moottoripyörällä kiukkukaupan parkkipaikalta. Pim. Rusakko ajaa laukkua raahaavan tyttären ohi ja suutelee tätä väkisin Vodafone-kaupassa. Pim. Rusakko ja tytär juoksevat alasti Evitskogintietä ja tekevät siuntiolaisten nautojen kanssa öisen performanssin. Rusakko astuu lasinsiruun. Pim. Tytär voitelee rusakon käpälän ja vilkuttaa lasin takaa. Tytär herää Kukkumäeltä alushameessa ja hoipertelee Prismaan härän pallit sadesuojanaan. Rusakko pelaa flipperiä Hesburgerin edessä. Tytär ja rusakko rakastelevat sylikkäin, kassojen edusta tyhjenee, rusakko on niin vahva.
Pim. Mikä leffa? Niin siis minähän saan valita. Sivuhuomio Andaluciasta.
337 total views, 1 views today