11.12.2023
Ostin joulumarkkinoilta hevosen kallon. Kalloja oli myynnissä kaksi. Toinen pitkulainen ja kellertävä, etuhampaat epäilin hetken että muovia, lämminverinen, myyjä mainitsi vältellen jalan katkeamisen. On your marks get set, halusin totokallon, kuuman ja jalon kuin suosiosta elävän sliipattu elämänvalhe. Menin ystävättäreni kanssa etsimään ovikranssia. Ystävätär ostaa joka vuosi kranssin meiltäpäin ja uumoilin, että minäkin voisin. Kranssi teki minut iloiseksi.
Kun palasin kojulle, ikäiseni nainen seisoi kojun edessä blingbling kallo laminoidussa pussissa, kuvanveistäjä. Länttäsin rukkaset tiskiin ja toivotin hyvää joulua ja mietin että näin oli tarkoitus.
Myyjä katseli naisen perään ja lohdutti: Hän on taiteilija katsos. Myyjä mainitsi uudelleen ateljeen jossa kallo olisi, hän tuntui arvostavan naisen ammattia. Tai ehkä arvo oli huokunut naisesta muuten vain: arkisena nopeutena, ei mitään kranssikierrosta vaan mobilepay ja aikuisuus, taiteilija oli pukeutunut hillittyyn villakuosiin. Seisoin siinä moonbootseissa. Pöydällä oli valkoharmaa etuhampaaton kallo, leukaperistä kulunut, profiili kyömy, isot silmäkuopat ja poskiluussa reiät hermoja varten, muistelin kanavia ja aukileita, mitä eläinten rakenteen töissä sanottiin. Puuttuvat hampaat olivat marjarasiassa tiskin alla, se muutti kaiken. Soitin omistajalle.
Kalloja työstetään mädättämällä ja keittämällä. Tämä on mädätetty. Hätähousut kuulemma liottavat kalloja bensassa. Minun kalloni oli karhea ja kahden kesän kuistiauringon vaalentama. Lakka mainittiin, se liittyi mihin? Omistaja varoitti että kallo saattaa puskea rasvaa pari vuotta, hevonen on rasvainen eläin, kuulin puhelinäänessä ylpeyttä, että hän myy kallon näillä tiedoilla.
Katselin larppiritarien matsia hevosenkallo kainalossa. Kotona avasin puoliskot olohuoneen matolle, sivelin poskiluuta ja otsaa, sovitin sormea kuvitteelliseen suupieleen, omalle kämmenelle sokeria leipäpalaa. Hampaat solahtivat rasiasta yläleukaan kuin palapelin palaset. Asentaessa pääkoppaa ne putosivat uudelleen. Lisäsin saumoihin pikaliimaa, vaikka omistaja kehotti että anna tekeytyä kolme päivää ja sitten laitaerikeeperillä. Otsan halkeama suureni aavistuksen lämmössä.
Mies säikähti hevosenpäätä. Sanoin että onhan hänelläkin mikroskooppi. Laitan kallon mikroskoopin viereen: Kallo on kuin se mutta kauniimpi. Laitan kallon punaisen sohvan viereen ja valaisen sisältäpäin. Puita vihaava ystävätär ehdotti laita makuuhuoneeseen. Vastasin että kallo saa näkyä. En tiedä vielä minne laitan sen.
