12.4.2023
Kevätpäivä, asiaa suutarille. Huhuilin kukkuu, mies takahuoneessa lopetti puhelun. Iskin tiskiin italialaiset nahkasaappaat. Sirot harmaanruskeat, pohkeissa hillitty koristevyö ja kantapäissä metallinen kannusvahvike. Joku sanoi kerran lentokentän portilla: Pystyt tollasia käyttämään.
Suutari tutki saapasta ja totesi hyvät kengät. Liitoskohdat paikoin säpäleinä, korjaaminen maksaa.
Paljonko, pidän näistä.
Parisensataa.
Parilla sadalla saa uudet kengät.
Suutari nyökkäsi: Enkä mä pääsis edes palkoille.
En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Olisi pitänyt kysyä, mutta minua itketti. Suutarilla oli liivi ja haba. Hän siveli saappaan kärkeä. Sä oot kohdellut tätä nahkaa vähä. Tiätsä että nahkakenkä rasvataan aina märkänä. En tiennyt. Suutari aloitti kauniisti alusta: Tietysti lika pyyhitään eka pois jos sellasta on. Ku kenkä kastuu ja sä rasvaat sillon, nahka imasee kuivuessaan rasvan sisään. Pysyy saappaat kunnossa. Jos annat pelkän veden haihtua, nahka menee pilalle.
No entäs nää? Kaivoin kassia ja nostin pöydälle Sievin nupukkisaappaat. Suomalaista laatua, kalliit kuin mitkä mutta käytännölliset, tytär oli katkera kun ei aikanaan saanut samanlaisia, olimme Tampereella kenkäkaupassa ja tyttären jalka kasvoi siihen aikaan kaksi numeroa vuodessa. Lupasin että hän saa omat sitten kun jalka ei enää kasva. (Kun se vaihe tuli, tytär valitsi Timberlandit.) Olin mielestäni hoitanut kenkiä hyvin, vetoketjun vedin piti vain uusia.
Joo nää on ihan paskat, suutari tokaisi ennen kuin olin ehtinyt sanoa vetskari. En saanut sanaa suusta. Näille käy aina näin! suutari ulahti harmista. Katsoin ja pakko se oli uskoa. Sievin pohja oli halki päkiästä ja kantapäästä.
Ei mitään välissä kato. Suutari näytti, että kenkä on tehty suoraan kumipohjan päälle.
Tehdään muka hyvää ja myydään kalliilla vaik tehään ihan paskaa. Riekerin kengätki on ihan paskoja nykyään!
Entä Timberland, nyyhkytin.
Suutari: Riippuu tapauksesta. Mitä vanhemmat sen paremmat. Muttei nekään aina.
Kysyin, kuka maailmassa valmistaa vielä hyviä kenkiä. Suutari ei osannut äkkiä vastata.
No mitkä kengät sä ite ostaisit?
Suutari nyökkäsi alas marketiin: Katottiin tossa pojalle lenkkareita, suurimmassa osassa ei oo kärkivahvikkeita. Keskihintaset oli yhtä hyvät ku merkkituote. Merkissä on aina ilmaa satanen.
Perinteiset laatumerkit tekevät siis nykyään huonoja kenkiä?
Suutari: Se on kato vastaus halpatuontimarkkinoihin. Tunnetut merkit on alkanu vastata laskemalla kengäntekokustannuksia.
Ei oo siis enää laatukenkiä?
Suutari oli ehkä hiljaa. Raahustin kotiin. En sentään antanut saappaita suutarin roskikseen, olen oppinut ottamaan aikalisän.
Mies kotona: Mikset korjauta niitä sittenki (vaik uudet maksaa saman verran)? Mies on töissä Luontoliitossa.
Kenkiin liittyy tarina yliopistoajoilta. Oppilaani oli töissä kenkäkaupassa ja möi saappaat henkilökuntahinnalla. Sittemmin sama oppilas pyysi minulta suositusta ulkomaan vaihtoa tmv. varten. Kieltäydyin, olin sitä mieltä etten tunne tätä viehättävää nuorta naista riittävästi, eikö joku toinen voi kirjoittaa. Anteeksi oppilas! Olisin hyvin voinut tehdä lausunnon, mutta totuus on, etten pystynyt. Minusta ei ollut sanomaan, että olen aivan pihalla elämästä ja minulla on kaksi lasta (silloin oli), enkä tiedä miten selviän hengissä huomisesta. Nyt on paremmin. Ja saappaat pohjista sileät.
Älä oo nössö, miehen selkä sanoi. Korjaaminen on ekologista.
Jos korjautan ne jossain, missä suutari pääsee palkoille? Menin heti tsekkaamaan perheen nahkakengät ja rasvasin ne kaikki. Toki kuivaaki kenkää voi rasvata, katsoi viisas suutari tarpeelliseksi kertoa minulle.
