17.3.2026
Suomessa on isot lahjaverot. Nuoren päivänsankarin kutsuvieraita on tapana lepytellä kotiin vietävillä lahjapusseilla. Jos joku kehuu luomustasi ja sanoo sinua lahjakkaaksi, puolustaudut jyrkästi tehneesi paljon työtä. Orjatyöstä irtisanoutuvat tiedottavat että heitä suojaa omin voimin koottu säästöpuskuri. Nautinto ja hyvä elämä ansaitaan talvisodalla, ei eurojackpotilla tai maailman suopeudella.
Suomalaisille on keskivaikeaa olla rauhassa ja ansiotta jonkun läheisen armon varassa. Korkeintaan yhteiskunnan varassa saa olla koska on verot. Toisten lahjoja vahditaan: tuo saa saako ja joku toinen ei ja sekin sai mitä entäs minä. Valppaat saavat yhtä mittaa kaikenlaista, riittää kun lähtee kävelylle keväiseen luontoon.
Antaminen on kai hieman vastaanottamista helpompaa muttei aina.
Kun työkaveri pyysi vanhemmiltaan apua tiukassa rahatilanteessa, vanhemmat kehottivat aikuista lastaan paiskimaan enemmän töitä: Kahden lapsen isää opetettiin, että nelikymppisen on pärjättävä omillaan. Kymmeniä vuosia myöhemmin kyseinen työkaveri sai tietää, että hänen vanhempansa olivat saaneet aikanaan apua omilta vanhemmiltaan satoja tuhansia markkoja. Mikään ei rahasumma tuntunut korvaamaan vanhempien elinaikanaan kokemaa rakkauden puutetta.
On vanhempia, jotka auttavat lapsiaan full send. Moni antaa vähästään, toiset enemmästä. Auttaa voi monella tapaa, mutta mikä auttamisesta tekee lahjan? Kun laitan lapseni tilille rahaa, näpytän viestikenttään energiajuomiin ja konsolipeleihin. Toivon tietysti että vapaustaktiikka toimii. Lapsi käyttäköön vähät varansa kaikkeen ihanaan.
Pyyteettömän lahjan vastaanottaminen voi olla sietämätöntä. Olen päätellyt tämän siitä, että lahja herättää melkein kaikissa muodoissaan yhtä paljon kateutta kuin ansaitsematon rakkaus. Jos kokee jääneensä pienenä killumaan koivun nokkaan, voi tehdä kipeää huomata jonkun elämän olevan helpompaa (siis arvokkaampaa) kuin itsellä, kuvitella niin olevan. En tahdo tietää kuinka paljon yhdenvertaisuuden nimissä yritetään otetaan toisilta pois kuviteltua mitä itsellä ei ole.
Joku sanoi että yhdenvertaisuutta mieluummin voitaisi puhua ihmisen itseisarvosta.
Kun koen saaneeni odottamattoman lahjan, ensireaktioni on katsella ympärille: Siis minä? Sitten: Miksi minä? Saatan jopa tehdä jotain tyhmää. Of all the people in the world, why should I love you, Kate Bush laulaa. Hätäännyn ammoisista syistä. Sitten pelkään että häviän itselleni onnen takia. Kuinka moni lapsi menee sekaisin lahjan äärellä? Mitä tuhlaajapojalle sanottiin? Usko party4you ja anna sen valaista elämäsi?
Tiedän ihmisiä, jotka osaavat iloita rauhassa lahjoistaan. Se on eksoottinen, ihana näky, saaristossa hieman laajemmalle levinnyt kuin sisämaassa.
